Arkkitehtuuri ja design

Maailmankuulun arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo on yksityiskohtiaan myöten taideteos ja jo itsessään nähtävyys

Sen tiloissa estetiikka, tunnelma ja toiminnallisuus yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla. Suomessa ja koko maailmassa vertaansa vailla olevan kokonaisuuden viimeistelee ihanteellinen sijainti Helsingin keskustassa puistomaisessa ympäristössä, meren tuntumassa.

Taidetta talossa

Kokoustiloissa oleva taide innoittaa ja haastaa luovaan ajatteluun. Ei suoraan käskien vaan miellyttävästi ja tiedostamatta. Taide on se salainen ainesosa seminaarissa, aivoriihessä tai ryhmätyösessioissa. Taiteen tärkeänä tehtävänä on olla motivoiva innovaattori.

Finlandia-talon taideteosvalinnat on kuratoinut HAM Helsingin taidemuseon amanuenssi Kati Nenonen. Teokset ovat lainassa HAM Helsingin taidemuseolta.

Alvar Aallon keskustasuunnitelma ja Finlandia-talo

Finlandia-talon sijainti perustuu Aallon Helsingin keskustasuunnitelmaan vuodelta 1962. Osittain samanaikaisia keskustasuunnitelmia Helsingin ohella Suomessa olivat Seinäjoen (1950-luvulta eteenpäin), Rovaniemen (vuodesta 1963 eteenpäin) ja Jyväskylän (vuodesta 1970 eteenpäin) hallinto- ja kulttuurikeskukset. Näistä vain Seinäjoen keskustasuunnitelma toteutettiin kokonaisuudessaan. Aallon toimistossa suunniteltiin myös toteutumattomiksi jääneitä kaupunkikeskustoja ulkomaille.

Vuonna 1959 Helsingin kaupunginhallitus antoi Aallolle tehtäväksi keskustasuunnitelman tekemisen Kamppi-Töölönlahden alueelle. Aallon mielestä Kampin alueen tuli olla suunnitelmassa mukana, sillä hän näki toimivan kaupunkikeskustan vaativan myös kaupallisen alueen. Kaupunkirakenteen lisäksi huomiota tuli kiinnittää liikenne- ja pysäköintikysymyksiin.

Suunnitteluajankohta osuu vahvaan autoistumisen aikaan, mikä näkyy Aallon hahmottelemassa perusratkaisussa.

Helsingin keskustasuunnitelma oli mittakaavaltaan huomattavasti suurempi verrattuna muihin suomalaiskaupunkeihin. Pääkaupungin ollessa kyseessä Helsingin suunnitelmalla oli myös suurempi merkitys Aallolle.

Suunnitelmassa Helsingin pääsisääntuloväylä sijoitettiin nykyisen rautatien kohdalle, myös autojen oli tarkoitus kulkea raiteiden yläpuolella samaa linjaa keskustaan. Sisääntuloväylältä avautuisi näkymä Töölönlahden yli kulttuurirakennusten rivistöön, joiden julkisivut peilautuisivat veden pintaan.

Tästä Töölönlahden rannalle suunnitellusta kulttuurirakennusten rivistöstä Finlandia-talo ainoana toteutettiin. Töölönlahden eteläpuolelle suunniteltiin valtava Terassitori, jonka alle oli varattu liiketilaa ja pysäköintitilaa kasvavan autoliikenteen tarpeisiin. Finlandia-talo sijoitettiin suunnitelmassa kulttuurirakennusten rivistön, Hesperian puiston ja terassitorin taitekohtaan, kulttuurirakennuksista lähimmäksi keskustaa.

Aalto vertasi lahteen peilautuvia valkoisia kulttuurirakennuksia venetsialaisiin palatseihin. Ryhmittämällä kulttuurirakennukset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi korostettaisiin Helsingin luonnetta maan pääkaupunkina. Nämä Helsingin kasvot näkyisivät kaikille kaupunkiin tulijoille, joten rakennusten oikea sijoittelu sekä edustan vesiaiheeseen että taustan vehreään puistoon oli olennaista.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi Aallon keskustaratkaisun edelleen kehittämisen pohjaksi vuonna 1966 (periaatteessa jo vuonna 1961), mutta suunnitelmasta toteutettiin lopulta vain pieni osa. Finlandia-talo suunniteltiin ja rakennettiin vuosina 1967–71 ja 1973–75. Keskustasuunnitelman mukaisesti Finlandia-talon pääjulkisivu on Töölönlahdelle ja ajateltua Helsingin pääsisääntuloväylää kohti. Keskustasuunnitelman toteutumatta jääminen jätti Finlandia-talon Töölönlahden puoleisen ympäristön viimeistelemättömäksi. Usein todetaan Alvar Aallon olleen loppuun asti pettynyt siitä, että Helsingin keskustasuunnitelmaa ei lopulta toteutettu Finlandia-talon jatkeeksi.

Esitteet

Alvar Aalto ja Finlandia-talo

Finlandia-talon urut

Linkit

Alvar Aalto säätiö

Helsingin keskustassa sijaitseva Finlandia-talo on konsertti- ja kongressitalo, joka on toiminut tärkeiden poliittisten kohtaamisten näyttämönä lähes 50 vuoden ajan

Suomen EU-puheenjohtajakauteen 2019 on ollut hyvin aikaa valmistautua. Aina näin ei ole, vaan tapahtumia on toteutettu jopa mahdottomalta kuulostavilla aikatauluilla.

Tieto presidenttien Trump ja Putin huippukokouksen  järjestämisestä Helsingissä 16.–17.7.2018 saatiin reilu viikko ennen H-hetkeä, kesken kesälomakauden. Viidessä päivässä Finlandia-talosta rakennettiin maailman onnellisin mediakeskus, joka palveli 1500 kansainvälisen toimittajan tarpeita yli odotusten. Mediakeskus toteutettiin rautaisella ammattitaidolla, joka on karttunut vuosikymmenten kokemuksella.

Tarjolla oli ympäri vuorokauden ruokaa, joka ammensi inspiraatiota suomalaisesta ruokaperinteestä ja uusista innovaatioista. Täysin varustettujen työtilojen lisäksi toimittajille tarjottiin paikkoja rentoutumiseen, kuten pihalle pystytetty pop-up-sauna ja kattoterassi näköaloineen. Tämä toi runsaasti positiivista mediahuomiota niin Suomelle, Helsingille kuin Finlandia-talolle ympäri maailmaa.

Etyk 1975 – vasta valmistuneen Finlandia-talon tulikoe

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun huippukokouksen valmistelut hoidettiin ennätysajassa. Finlandia- talon suurin tulikoe koitti pian sen valmistumisen jälkeen: Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin eli Etykin kolmas vaihe järjestettiin vuonna 1975. Presidentti Urho Kekkonen oli ehdottanut Suomea isäntämaaksi jo vuonna 1969. Finlandia-taloa kaavailtiin pitopaikaksi jo ennen rakennuksen valmistumista.

Pitkään odotettu tieto Etyk-kokouksen tulosta saatiin 15.7., vain kaksi viikkoa ennen huippukokouksen alkua, joka koitti 30.7. Osallistujamääräksi odotettiin lähes 10 000 vierasta. Etykin tieltä Finlandia-talosta siirrettiin pois kaksi kansainvälistä lääketieteen kongressia, joille etsittiin lennossa korvaavat tilat.

Kolmivuorotyöllä ja kovalla uurastuksella kaikki saatiin ajoissa valmiiksi. Finlandia-talon henkilökunta pääsi hyödyntämään oppeja, joita karttui vuoden 1973 ulkoministerikokouksen järjestelyistä. Konserttisalista poistettiin joka kolmas kiinteä penkkirivi, ja tilalle asennettiin mustat teak-pöydät. Tulkkikopit rakennettiin lavan takaosaan. Orkesterilavalle rakennettiin pitkä pöytä kuuluisaa allekirjoittamistilaisuutta varten. Sen pohjana käytettiin koulun pulpetteja, joiden runkojen päälle tehtiin kaarevat pöytäpinnat.

Mahdollisuus kahdenkeskisiin keskusteluihin oli Etykin tavoitteiden kannalta keskeistä. Niitä varten pystytettiin väliaikaisia tiloja auloihin. Hallintokerrokseen varattiin salainen sairastupa Neuvostoliiton huonokuntoiselle pääsihteerille Leonid Brežneville.

Finlandia-talon kongressisiipi oli vasta valmistunut, ja sen tilat palvelivat paikalle saapuneita 1350 toimittajaa. Taloon rakennettiin sisäinen TV-verkosto, josta pääsalin tapahtumia pystyi seuraamaan kaikkialla.

Etykin turvajärjestelyt olivat Helsingin mittakaavassa ennennäkemättömän tiukat. Vartijoita oli joka puolella, jopa katolla. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen teki turvatoimista kuuluisan piirroksensa Kekkosen katiska, jossa arvovieraat johdatetaan metalliaidoilla ympäröityyn Finlandia-taloon. Kaikki sujui hyvin, lukuun ottamatta yhtä hiljaista hälytystä: sen aiheuttivat Kallion virastotalon katolla kiikaroivat uteliaat virkamiehet. Helsingin maine rauhallisena ja turvallisena kokouspaikkana levisi maailmalle.

Luonteva kohtaamispaikka ja suosittu nähtävyys Etyk loi pohjan Finlandia-talon maineelle tärkeiden maailmanpoliittisten kokousten pitopaikkana. Suomen sijainti idän ja lännen rajalla tekee Helsingistä luontevan paikan kohtaamisille puolueettomalla maaperällä. Finlandia-talossa ovat tavanneet toisensa muun muassa presidentit George H. W. Bush ja Mihail Gorbatšov Persianlahden sodan aikaan 1990. Presidentit Bill Clinton ja Boris Jeltsin neuvottelivat talossa Naton laajenemisesta vuonna 1997.

Arkkitehtuuristaan kuuluisa Finlandia-talo valitaan usein vierailukohteeksi, kun Suomeen saapuu korkea- arvoisia kansainvälisiä vieraita. Talon käytävillä ovat kulkeneet niin Euroopan hovien kuninkaalliset kuin lukuisat valtionpäämiehet. Talossa ovat pitäneet puheita myös muut arvostetut johtajat, kuten Tiibetin hengellinen johtaja Dalai-lama ja paavi Johannes Paavali II.

Poliitikkojen lisäksi Finlandia-salin lavan ovat ottaneet konserteissa haltuunsa monet oman aikansa kansainväliset supertähdet, kuten Abba, Frank Zappa, Patricia Kaas, Ella Fitzgerald, Manhattan Transfers, Rupaul’s Drag Race ja Björk. Erityyliset konsertit ovat houkutelleet Finlandia-taloon laajan kävijäkunnan kaikenhenkisiä kulttuurinystäviä.

Mediassa

Video Finlandia-talosta ja Etykin tulosta Helsinkiin
Kekkosen puhe allekirjoituksen jälkeen
Asiaa ETYK-sopimuksesta

Finlandia-talo itsenäisen Suomen symbolina

Finlandia-talo on arkkitehti Alvar Aallon (1898–1976) tunnetuin rakennus, jota pidetään hänen pääteoksenaan.

Finlandia-talo on arkkitehti Alvar Aallon (1898–1976) tunnetuin rakennus, jota pidetään hänen pääteoksenaan. Harva tietää, että se on osa suurempaa keskustasuunnitelmaa, jonka Helsingin kaupunginhallitus antoi Aallon tehtäväksi vuonna 1959. Finlandia-talo on ainoa rakennus, joka siitä lopulta toteutettiin. Päärakennus rakennettiin vuosina
1967–1971, Kongressisiipi 1973–1975 ja Veranda 2010–2011.

Keskustan painopiste lähemmäs Eduskuntataloa

Finlandia-talo suunniteltiin sekä konsertti- että kongressitaloksi. Sen nimi kuvastaa rakennukseen ladattua merkitystä: Aalto näki Finlandia-talon, samoin kuin koko Töölönlahden keskustasuunnitelman, itsenäisen Suomen symbolina. Se onkin lunastanut paikkansa tärkeiden maailmanpoliittisten kohtaamisten näyttämönä ja Suomen valtiollisena näyteikkunana.

Aalto halusi siirtää keskustan painopisteen lähemmäs Eduskuntataloa, joka symboloi vuonna 1917 saavutettua itsenäisyyttä. Hän halusi luoda vastaparin Carl Ludvig Engelin suunnittelemalle Senaatintorille, joka viittasi kokonaan toiseen aikakauteen ja Suomen rooliin Venäjän autonomisena osana. Onnellisten yhteensattumien ansiosta Finlandia-talolle vapautui tontti ihanteelliselta sijainnilta, kun suuri tavara-asema
siirrettiin muualle.

Kokonaistaideteos pienimpiä yksityiskohtia myöten

Finlandia-talo on kokonaistaideteos, jossa yksityiskohtien suunnittelu on viety huippuunsa: jokainen valaisin, huonekalu, paneeli ja koristelista on suunniteltu tähän kohteeseen. Sisätiloissa toistuvat monet Aallolle tyypilliset aiheet, kuten epäsymmetrisyys ja tilat, joilla ei ole selvää muotoa, mutta joita ympäröivät voimakkaasti muotoillut elementit.

Aallon perusnäkemyksen mukaan arkkitehtuurin on oltava taustana ihmiselle. Tilaisuuksien sisältö tuo tiloihin väriloisteen. Siksi huomio ei Finlandia-talossakaan kohdistu hämmästyttäviin muotoihin tai räikeään sisustukseen, vaan yleisöön ja esiintyjiin. Sen ansiosta tilat on helppo muokata erilaisiin tapahtumiin asiakkaiden toiveiden mukaan.

Finlandia-talon tilat jakautuvat pääasiassa neljään osaan: 1700 henkilöä vetävään Finlandia-saliin lämpiöineen, 340 henkilöä vetävään Helsinki-saliin lämpiöineen ja ravintolatiloihin. Kongressisiivessä sijaitsevat kongressikäyttöön suunnitellut kokoustilat, joita voidaan yhdistää isommiksi tiloiksi. Karamzininrannan puolelta katutasosta löytyvät Veranda-salit, jotka yhdistämällä saa 2200 neliön yhtenäisen tilan.

Julkisivussa ja sisustuksessa käytetty valkoinen marmori viittaa Välimeren maiden kulttuuriin, joka toimi Aallolle innoituksen lähteenä. Marmori tuo kontrastin mustalle graniitille. Välimerellinen vaikutus näkyy myös konserttisalin lämpiön piazza-nimessä. Ulkotiloja imitoiva sisätila avautuu suurten ikkunoiden kautta Töölönlahdelle.

Konsertteja, kongresseja ja juhlia

Valmistumisensa jälkeen talo tarjosi kauan kaivatut esiintymis- ja harjoitustilat Helsingin kaupunginorkesterille ja Radion sinfoniaorkesterille. Alusta lähtien talo on ollut avoin kaikenlaiselle musiikille ja esityksille. Jo heti toinen avajaiskonsertti joulukuussa 1971 koostui pop-musiikista, ja väliajalla tarjottiin virvoitusjuomia, nakkeja ja lihapullia. Konsertin järjesti kaupungin nuorisotoimisto.

Kongressitoiminta käynnistyi saman tien vilkkaana. Ensimmäisen varauksen teki jo rakennusvaiheessa Suomen Hammaslääkäriliitto. Juuri valmistunut Finlandia-talo houkutteli paikalle ennätysyleisön 1700 osallistujaa, kun liiton kokoukseen tavallisesti osallistui 1000 henkeä. Ensimmäinen kansainvälinen kokous oli Maailman rauhanneuvoston laajennettu istunto heti tammikuussa 1972.

Helsingin kaupungin omistama Finlandia-talo on nykyään suosittu tapahtumapaikka sekä kongressien, konserttien että juhlien järjestäjien keskuudessa. Kansainvälinen kiinnostus Finlandia-taloa kohtaan on kasvanut viime vuosina entisestään. Vuonna 2019 talossa järjestetään yli 800 tilaisuutta, mukaan lukien 70 EU-kokousta ja 39 muuta kansainvälistä kongressia. Finlandia-talon kansainväliset vieraat ovat kaupungille merkittävä tulonlähde. Tutkimuksen mukaan he käyttävät joka vuosi lähes 50 miljoonaa euroa käynneillään Helsingissä. Jokaista Finlandia-talolla kulutettua euroa kohden vieraat käyttävät noin viisi euroa lähiympäristön palveluihin, kuten
ravintoloihin, hotelleihin ja ostoksiin.

Aallon ura huipentui Finlandia-talon suunnitteluun

Finlandia-talo on yksi viimeisimmistä Aallon toimiston suunnittelemista rakennuksista. Alvar Aalto kuoli pian rakennuksen valmistumisen jälkeen vuonna 1976.  Helsingin keskustasuunnitelma ja Finlandia-talon suunnittelutyö antoivat hänelle mahdollisuuden luoda symbolisesti merkittävän rakennuksen Suomelle. Usein todetaan, että Alvar Aalto oli loppuun asti pettynyt siitä, ettei Helsingin keskustasuunnitelmaa lopulta toteutettu Finlandia-talon jatkeeksi.

Lähes 50 vuoden aikana Finlandia-talo on saavuttanut aseman suomalaisen arkkitehtuurin merkkiteoksena, joka houkuttelee Helsinkiin kävijöitä ympäri maailmaa. Lukuisat kansainväliset kongressit, valtiovierailut ja poliittiset kokoukset ovat tehneet taloa tunnetuksi. Suomen EU-puheenjohtajakausi nostaa Finlandia-talon jälleen kansainvälisen huomion keskipisteeseen.

Perusparannus tehdään Aallon perintöä kunnioittaen

Jotta Finlandia-talo pystyisi jatkossakin tuottamaan unohtumattomia elämyksiä kävijöilleen, talossa toteutetaan laaja perusparannus vuosina 2022–2024. 1970-luvun alussa rakennettu arvorakennus on tullut peruskorjausikään, ja sen talotekniikka vaatii perusteellista päivitystä. Finlandia-talo korjataan kellarista katonharjaan ja uusitaan putkistoista julkisivuun. Alkuperäiset huonekalut entisöidään käsityönä.

Samalla taloon luodaan tilat uudenlaisille Alvar Aalto- ja Suomi-teemojen näyttelykonsepteille sekä design-kaupalle. Keittiötiloja laajennetaan ja modernisoidaan. Taloa halutaan avata yhä enemmän kaupunkilaisten ja matkailijoiden olohuoneeksi, jonne on helppo poiketa syömään ja viihtymään.

Finlandia-talo palvelee asiakkaitaan koko  perusparannuksen ajan Pikku-Finlandia-väistötilassa, joka rakennetaan Karamzininrannan puolelle. Kongressisiiven tilat valmistuvat remontista jo vuoden jälkeen, jolloin myös ne otetaan asiakaskäyttöön.
Perusparannuksen jälkeen Finlandia-talo pystyy entistä paremmin vastaamaan kasvavaan kysyntään.

Linkit

Alvar Aallon taideteos -video, jossa mm. Aallon haastattelua, talon esittelyä ja viittaus keskustasuunnitelmaan

Finlandia-talon tilat jakautuvat pääasiassa kolmeen osaan: konserttisaliin lämpiöineen, kamarimusiikkisaliin (nyk. Helsinki-sali) lämpiöineen ja ravintolatiloihin

Rakennuksen laajennusosassa sijaitsevat kongressikäyttöön suunnitellut kokoustilat. Tilat olivat yhteydessä toisiinsa mutta tarpeen mukaan erotettavissa erillisiksi tiloiksi.

Sisääntuloaulat avautuvat koko rakennuksen läpi Töölönlahdelta Hesperian puistoon. Näistä matalista tiloista on nousu portaita pitkin korkeampiin ja valoisampiin lämpiötiloihin. Lämpiötilojen arkkitehtoninen idea on läpinäkyvyys.

Matalammasta tilasta nousu portaita pitkin korkeampaan, valoisampaan tilaan on Aallon arkkitehtuurissa usein toistuva teema.

Konserttisalin lämpiön nimi, piazza, kertoo innoituksen lähteen. Sisäpihamainen lämpiö on pohjoisiin oloihin, sisätilaksi toteutettu piazza jonka yksityiskohdat viittaavat Välimeren maiden kulttuuriin sekä materiaalivalinnoilla että muilla yksityiskohdilla, kuten tilaan suunnitelluilla kasveilla. Vastaavaa arkkitehtonista ideaa Aalto on käyttänyt Helsingissä Rautatalossa. Finlandia-talossa tämä ulkotiloja imitoiva sisätila avautuu suurien ikkunoiden kautta Töölönlahdelle. Lämpiön riippuvalaisimet valmisti Valaistustyö Viljo Hirvonen ja ne muodostavat yhdessä ikkunan köynnöskasvien sekä kalusteiden kanssa yhtenäisen, harkitun kokonaisuuden.

Muodoltaan viuhkamaisen, epäsymmetrisen konserttisalin arkkitehtonista ideaa ja akustiikkaa tutkittiin huolellisesti jo luonnosteluvaiheessa. Seinäreliefejä ja muita yksityiskohtia tutkittiin myös pienoismallien avulla. Myös saliin sijoitettujen urkujen julkisivu suunniteltiin kokonaisuuteen sopivaksi. 1750 henkilöä vetävä konserttisali suunniteltiin sekä konsertti- että kongressikäyttöön, mikä aiheutti omat haasteensa suunnittelulle. Kahden erityyppisen toiminnon vaatima akustiikka pyrittiin ratkaisemaan erityisellä kattorakenteella.

Pienempi kamarimusiikkisali, nykyisin Helsinki-sali, suunniteltiin 350 henkilölle. Salin lavan taustaseinä on vapaamuotoinen. Kamarimusiikkisalin katon akustiset heijastinlevyt suunniteltiin säädettäviksi. Katon Oregon-männystä valmistetut, akustiset heijastinlevyt ovat esimerkki arkkitehtonisen idean yhdistämisestä funktioon. Sekä konsertti- että kamarimusiikkisalin käytävillä ja porrasaskelmissa käytettiin Wilton-villamattoa, mikä pehmeänä materiaalina vähensi ihmisten liikkeiden ääniä.

Finlandia-talo suunniteltiin kokonaisvaltaisesti sisustusta myöten Aallon toimistossa. Moniin Aallon rakennuksiin liitetty termi kokonaistaideteos on erityisen osuva Finlandia-talon kohdalla. Aallon toimistossa Finlandia-talon sisustusta suunnittelivat ainakin sisustusarkkitehti Pirkko Söderman ja arkkitehti Elissa Aalto.

Finlandia-taloa varten suunniteltiin erikseen huonekaluja, valaisimia ja kiintokalusteita. Myös Aallon suunnittelemia standardihuonekaluja käytettiin rakennuksessa, osittain muunneltuina. Aallon rakennuksissa sisustus muodostaa osan arkkitehtonista kokonaisuutta. Erityisen merkittävää tämä oli julkisissa rakennuksissa. Suunnittelu ulotettiin pienimpiin yksityiskohtiin asti. Sisustusta ja kalustusta toimittivat useat eri yritykset Aallon suunnitelmien mukaan.

Tilojen hierarkian voi huomata materiaaleista, esimerkiksi päätilojen tekstiilit ovat erikoiskudottuja. Julkisivumateriaalinakin käytettyä valkoista Carraran marmoria on käytetty sisustuksessa tärkeimmissä portaissa, konserttisalissa sekä konserttisalin ja kamarimusiikkisalin lämpiöissä.

Finlandia-talon uusin osa sijaitsee Töölönlahden puolella katutasossa. Tämä kerros oli alun perin tarkoitettu autoliikenteelle keskustasuunnitelman ajatusten mukaisesti. Autoilla saattoi ajaa suoraan kunkin osan oman sisäänkäynnin ovien eteen. Vuoden 2012 muutoksessa tämä katettu ulkotila rakennettiin sisätilaksi Finlandia-talon arkkitehtuuriin sopeutetusti. Uudessa osassa sijaitsee yleisötiloja, esimerkiksi uusi kahvila.

Lähteet
Aalto, Alvar (1974). Finlandia-talon sijoitus, Arkkitehti, no. 6, 1974.

Hedman, Lars (1998) Lars Hedman: Alvar Aallon laatima Helsingin keskustasuunnitelma, teoksessa Lehtonen, Arja; Kämäräinen, Eija (toim) Alvar Aalto ja Helsinki. Alvar Aalto och Helsingfors. Porvoo: WSOY.

Lukkarinen, Päivi (toim.) (2000), Finlandia-talo 1962: 1967-71. 1973-75. Finlandia Concert and Congress Hall, Helsinki, Alvar Aallon arkkitehtuuria n:o 13, Jyväskylä, Helsinki: Alvar Aalto Säätiö / Alvar Aalto Foundation.

Makkonen, Leena (2009) Alvar Aallon kädenjälki Helsingissä, Helsinki: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Finlandia-talon rakennushistoriaselvitys (2005). Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy.

Teksti
Alvar Aalto -museo / Tomi Summanen